Pyöröllä päästään

Työkaveri pyysi tekemään kissalleen virkattuja rapisevia leluja, joita kissa voisi sitten helliä ja riepottaa rauhassa. Otin haasteen vastaan, tartuin jämälankoihini ja aloin käyttää mielikuvitusta. Suunnittelu tapahtui samalla työn edetessä rivi kerrallaan.  Täytteenä käytin rapisevaa muovia (rakkaiden KnitPro-puikkojeni myyntipakkauksen muovi on erittäin hyvää materiaalia tähän tarkoitukseen ). Tähän mennessä tuloksena on kaksi hiirtä (joista toinen kelpaa kuulemma vain paremman puutteessa) ja yksi suosikiksi noussut kala. Lisää on luvassa!

Nyt on taas päässyt käymään niin, että olen blogannut tänne tekemisistäni viimeksi luvattoman kauan sitten. Kesällä ei kiinnostanut istua täällä sisällä 30 asteen kuumuudessa tietokoneen ääressä muuta kuin lyhyitä jaksoja (jokapäiväinen Facebook-käynti!). Nyt minun täytyy itsekin vilkaista mitä viimeksi olen tänne laittanut, niin tiedän esitellä oikeita valmistuneita neuletöitä ilman, että mikään jää välistä pois.

Keväällä hurahdin korujen tekemiseen ja tiedän, että niitä en ole täällä vielä esitellyt. Tämä blogaus olkoot siis koruesittelyä

Kaikki alkoi korusta, jonka ostin itselleni rippikoulukesänä. Koru oli ehdoton suosikkini, ja kovassa käytössä se pääsi rikkoutumaan. Säästin kaikki korun osat ajatuksena korjata koru. Joskus yritinkin korjausta laittamalla kalan nahkanyöriin, mutta muut helmet jäivät käyttämättä, eikä korusta tullut enää mieluisaa. Tänä kesänä kaivoin taas tuon korun osat esiin. Muistelin, että koru oli ollut vaijerinyörissä.

Korujen teko oli miellyttänyt minua jo jonkin aikaa, ja sitten ostin itselleni kirjan helmitöistä ja korjuen tekemisestä. Tuon kirjan avulla keksin miten ehjään rakkaan koruni. Vanhasta korusta ovat jäljellä enää kivinen kalariipus ja neljä kivistä helmeä. Loput metalliosat olivat sen verran huonossa kunnossa, etten uskaltanut ottaa niitä enää käyttöön herkän ihoni vuoksi. Osien väliin laitoin pieniä vihreitä siemenhelmiä ilmettä ja väriä tuomaan. Tänä päivänä koru on edelleen suosikkikoruni.

Silmukkamerkit olivat helppo harjoituskohde aloittelevalle korujentekijälle (ja myös himoneulojalle tarpeellisia). Näissä pienissä töissä oli helppo harjoitella taivuttamaan metallia ja oppia käyttämään materiaaleja. Ainoa este tekijällä kaikkien korutöiden suhteen on mielikuvituksen puutos…

Seuraavaksi näpertelin puuhelmikoruja. Rannerenkaan pohjana oli käytössä valmis rengasvaijeri, Memory-vaijeri, joka pitää aina korun muodon ja on joustava käyttää (se ei tarvi lukkoa, ja sitä voi käyttää useamman kerroksen). Laitan tähän alapuolelle esittelyyn kuvia joissa muun muassa työasuuni sopivat korut.

Pahoittelen viiemisimmän kuvan (monta värikästä rannekorua) laatua. Tein nuo kuminauhalliset puuhelmikorut käsityömyyjäisiä varten, josta tuotto meni lähetyksen hyväksi. Äitini tosin taisi olla ainoa joka noita rannekoruja osti… Lisäksi tein kolme kaulakorua pikaisesti puuhelmistä ja nyöriä solmimalla. Myös tästä on äärimmäisen huono kuva, sillä vasta myyjäisissä tajusin, etten ollut kuvannut näitä koruja ollenkaan, ja nappasin pari huonoa kuvaa hämärävalaistuksessa puhelimellani. Nuo kaikki kolme kaulakorua menivät kaupaksi, ja tosiaan vasta sinisävyisen korun myymisen jälkeen (joka meni muuten kaupaksi heti ennen kuin myyjäispöytämme varsinaisesti edes oli avoinna ) tajusin ottaa kuvat…

Harjottelin myös lasihelmisten korujen tekoa, ja korusta tuli niin ystäväni näköinen, että korut päätyivätkin heti hänen omistukseensa. Toistaiseksi en ole vielä kuullut, ettei korut olisi kestäneet käyttöä (huh!). Ystäväni on ainakin todistetusti pitänyt kaulakorua ahkerasti! Laitan alle kuvia myös kummitädilleni lahjaksi menneestä korusetistä, jonka tein kaikkein viimeisimpänä.

Lähdimpä nyt kokeilemaan ensimmäistä kertaa Neulomolaisten paljon suosimia vaihtoja. Osallistuin lapasvaihtoon, jossa vaihdon vetäjä jakoi kaikille osallistujille parit. Olen ollut koko ajan innoissani tästä vaihdosta, ja olisin ollut innokas aloittamaan tumppujen neulomisen jo ennen kuin parit oli jaettu. Maltoin kuitenkin mieleni, sillä enhän tiennyt kuin vasta tänä aamuna vaihtoparini ja hänen käden koon sekä inhokkivärinsä. Omaan käteeni verrattuna onneksi parikseni osui henkilö, jolla vaikuttaisi olevan aika saman kokoinen käsi kuin minulla! Itselläni on aika pitkät sormet, mutta uskaltanen silti neuloa lapaset omaa kättäni sovitusmallina pitäen (täytyy varoa neulomasta ainakaan liian pitkiä tumppuja!)

Parin lempiväri ei ilmoittautumisesta käynyt selväksi, mutta yritin käydä tutustumassa hänen blogiinsa ja hänen luomuksiinsa, ja sitä kautta päätellä mitkä värit voisivat ilahduttaa häntä tumpuissa (tämä onkin yllättävän vaikeaa!). Itselläni on myös ollut jo alusta asti idea millaiset tumput teen, mutta selattuani parini blogia totesin, että haluaisin ehkä tehdä jotkut oikein nätit tumput (on aika paha kun iskee tämä “en minä osaa tehdä mitään niin hienoa” -ajatus). Parini inhokkivärejä ajatellen minulle on ehkä pieni haaste, jos haluan käyttää useampaa kuin yhtä väriä vaihtolapasissani. Uskon kyllä onnistuvani kivojen tumppujen tekemisessä, ja toivon, että ne miellyttävät sitten parianikin, kun hän saa ne reilun kolmen viikon päästä postissa!

Sain jo aiemmin syksyllä tilaustyöksi samanlaisen kietaisuhuivin, jonka olen esitellyt ensimmäisissä kirjoituksissani. Värin tuli olla vaalean harmaa, mutta langan sain valita itse. Löysin hyvän värisävyn Dropsin alpakka-langasta, ja ajattelin, että siitä virkattu huivi voisi olla ihanan kevyt ja lämmin käyttää. Huivi valmistui helposti, sillä malli oli tuttu, mutta se jäi ehkä hiukkasen edeltäjäänsä pienemmäksi. Huivista tuli kuitenkin juuri sellainen kuin oli toivottu, ja nyt toivon, että sen omistaja vaan raaskisi käyttääkin sitä

Seuraavana työnä sain toteuttaa oman haaveeni. Olin bongannut netistä Annis-huivin , ja kätköissäni lojui siihen sopiva lanka (jonka olin kerran “joutunut” ostamaan kaupasta, sillä pankkikorttimaksu ei olisi ollut muutoin mahdollinen). Lankana on siis Regian Hand-dye Effect -sukkalanka, ja käyttämäni värisävy oli luultua ihanampi, ainakin tässä käyttötarkoituksessa. Lanka sopi tähän huiviin todella hyvin! Olen niin ylpeä tästä työstä, joten laitan tämän päivityksen loppuun vielä lisää kuvia huivista.

Paukkupakkasilla aloin ikävöidä todella lämmintä pipoa. Löysin Lankakauppa Heinistä TeeTeen Taiga -lankaa, ja päätin tehdä siitä itselleni myssyn. Lanka on niin pehmeää hienoa merinovillaa, että uskalsin lähteä pienin kutittamisriskein kokeilemaan, mitä päänahkani ja naamani tykkäsivät siitä.  Kivannäköinen malli löytyi Moda 1/2011 -lehdestä, eikä siihen mennyt lankaakaan kuin vajaa yksi vyyhti. Se osottautui kuitenkin valmiina kamalaksi lörpöttävine reunoineen, joten purin pipon ja aloin miettimään seuraavaa mallia. Uusi malli löytyi samasta lehdestä, ja onnekseni olin ostanut kaksi vyyhtiä Taigaa, sillä myssymäiseen pipoon lankaa kului toista kerää. Uusi malli oli selkeästi parempi valmiina, ja myös nätimpi erilaisine kuvioineen. Tämäkään pipo ei ole ehkä kuitenkaan se kaikkein lämpimin, mutta ainakin se oli hyvä syy ostaa tuota ihanaa merinovillalankaa!

Seuraavaksi sain valmiiksi mieheni (kauan ruinaamat) ohuet sormikkaat. Lankana on käytetty Four seasonsin Hot socks spectraa. Mallia varsinaisesti ei ole otettu mistään, vaan periaatteessa tein sormikkaat omasta päästä hieman mallaillen ja soveltaen. Niistä tuli hyvin istuvat ja täysin sellaiset kuin pitikin! Oli kyllä kiva saada niin paljon neulearvostusta omalta aviomieheltään!

Tilaustyönä tein myös seuraavat kämmekkäät serkulleni, joka omat vastaavat alpakkaiset kämmekkääni nähtyään halusi samankaltaiset itselleen. Alpakkalangan sijasta käytin pehmeää merinovillaa, ja omasta päästä tekemäni mallin kopioin suoraan omista kämmekkäistäni (kuva löytynee jostain aiemmasta kirjoituksesta…). Mallissa käytetty helmineule takaa sen, että nuo lämmittävät tarvittaessa todella hyvin käsiä!

Lopuksi vielä niitä lupaamiani kuvia Anniksesta:

Ompas taas aikaa vierähtänyt viimeisestä päivityksestäni! Mitähän kaikkea olenkaan tehnyt viime kirjoituksestani vierähtäneen kahden kuluneen kuukauden aikana, jolloin en ole muistanut enkä ehtinyt tai jaksanut päivittää tätä blogia… Edellisessä kirjoituksessani ainakin toivoin, että kuvassa ollut pikkupojan neuletakki sopisi käyttäjälleen, ja se sopi kuulemma hyvin! Hienoa!

Tammikuun lopussa yksi työkaverini jätti työpaikkamme ja muutti 300 kilometrin päähän koiransa kanssa. Halusin muistaa heitä pienellä lahjalla, joka suojaisi heitä, kun he ulkoilevat. Virkkasin työkaverilleni nallesta ja ohuesta heijastinnauhasta rintakorukukkasen, jonka voi kiinnittää takkiin myös ihan pelkäksi koristeeksi. Halusin muistaa myös koiraa, ja väsäsin luun muotoisen palasen nallesta, johon kiinnitin heijastinteippiä. Heijastinteipin ompelin vielä varmuudeksi kiinni muutamilla (hyvin epämääräisen näköisillä) pistoilla. Luun molemmin puolin tuli heijastinpintaa, ja heijastimen kiinnitystavaksi laitoin avaimenperärenkaan ja klipsin, jotta heijastinta voisi käyttää esimerkiksi fleksissä tai kaulapannassa, tai missä koiranomistaja parhaaksi katsoo. Itselläni kun ei ole koskaan ollut koiraa, en tiedä ollenkaan, voiko tuollainen heijastin olla edes yhtään käytännöllinen. Ajatus kuitenkin taisi olla se tärkein…

Seuraavana työnä tein itselleni kaulurin Ullaneuleen ohjeella. Olin jo kauan haaveillut tästä Ihmepötkylästä ja kun keksin siihen sopivan langan (ja ajan jolloin minulla ei ollut kesken mitään tilaustyötä), aloin tehdä sitä. Käytin lankana Sandnesin Mini Duettia (55% puuvillaa, 45% villaa). Alkuun kauluri oli tosi hyvä, mutta pienen käytön jälkeen se on alkanut “lörpsähtää”, eikä meinaa pysyä yhtään muodossaan. Lankavalinta tähän työhön ei siis osunut välttämättä kovin nappiin…

Napista puheenollen, työssä käytetty nappi on jostakin kaupasta ostamastani housusta tai takista varanappi, sopivaa nappia kun ei tahtonut nappikaupan liian suurista valikoimista löytyä… Uskon, että hiukan tuunaamalla saa kaulurista taas ihan toimivan ja hyväryhtisen, kunhan vaan jaksaa ottaa neulaa hiukan käteen…

Seuraavana työnä esittelen vartavasten töihin tekemäni käsien lämmittimet. Kerran lankakaupassa osui silmiini ihan sattumalta juuri työvaatteisiini väriltään sopiva puuvillalanka. Olin jo aiemmin joutunut käyttämään töissä tietokoneella työskennellessäni vastaavanlaisia ranteen- ja käsien lämmittimiä, jotka olivat “aivan väärän” väriset. Päätin tehdä työasuun sopivat kämmekkäät, jotta voisin käyttää niitä tarvittaessa myös kassalla työskennellessäni. Kulunut talvi kun osoittautui aika hurjan kylmäksi, myös meillä töissä… Moni työkaverikin on kiitollisena lainannut näitä hansikkaitani!

Jeeeee! Se valmistui viimeinkin! Yllättävän paljon aikaa minulla menikin pikkuisen villatakin tekoon, ja yllättävän työläs se lopulta oli. Tämä villatakki oli ensimmäinen “isompi” neuletyöni. Aiemmin olen tehnyt lähinnä erilaisia asusteita. Olen melko tyytyväinen lopputulokseen, ja nyt pidän peukkuja, että takki sopii sille pikkumiehelle, jolle neule tilattiin!

Edellisessä kirjoituksessani sanoin, että lanka-addiktioni on pahenemaan päin. Todellakin asia on näin. Älä osta mitään ei ainakaan minun kohdallani toimi. Viimeksi tänään sorruin ja poikkesin Lankakauppa Heiniin haaveiltuani hetken uudesta vironvillavyyhdistä. Toki olen jo heti Revontuli-huivin valmistuttua alkanut haaveilla uudesta vironvilla-huivista, mutta nyt halusin tuoda itseäni askeleen lähemmäs tuota projektia. Ei sillä, että minulla ei olisi hurjaa jonoa tulevia projekteja jo odottamassa…

En todellakaan muista enkä edes välttämättä viitsi ottaa kuvia jokaisesta ostamastani lankakerästä, mutta tänään innostuin valokuvaamaan (kauhukseni) viimeisimpiä syksyn ja talven aikana ostamiani lankoja. Viereisessä kuvassa oleva satsi Mandarineja ja Duetteja lukuunottamatta oli itseni itselleni lupaama palkinto vuoden aherruksista, sillä sen verran kivasti verottaja muisti minua joulun alla. Annoin itselleni luvan tehdä yhdestä nettilankakaupasta ostoksia kiinnittämättä huomiota loppusummaan. Päädyin Sentikka -nimiseen verkkokauppaan, sillä heidän valikoimissaan oli kaikkein eniten kiinnostavimpia lankoja. Ei ihan halvimmaksi lankaosteluksi päässyt tuo nettitilaus… Kaikkein ihanimpina tuosta satsista pidän ehdottomasti Araucanian sokeriruokolankoja! (Tämä oli yksi tärkeimmistä syistä päätyä käyttämään Sentikan nettikauppaa) Viis siitä mitä kaikista noista aion tehdä, sillä nuo langat jos jotkin ovat minun aarteitani <3

Seuraavassa kuvassa on lankaostoksia sieltä sun täältä. Kuvassa on muun muassa tämänpäiväinen vironvillavyyhti, ja hahtuvakiekot, joista toinen hyppäsi mukaani Lahden Kätevä-käsityömessuilta. Regian sukkalanka kuvan keskeltä liittyy “pakko ostaa jotain, että voin maksaa pankkikortilla, sillä käteistä ei ole tarpeeksi” -tapahtumaan, jossa tarkoitkseni oli ostaa Neppinapista VAIN viisi nappia neuletakkia varten, mutta yllätyksekseni minulla ei ollutkaan tarpeeksi kolikoita. Ja tottahan toki tuollaisessa tapauksessa EI riitä, että ottaisi ostoksiin mukaan mahdollisimman halvan langan, jotta pankkikorttioston alaraja täyttyisi…

Ylärivillä olevat oranssin sävyiset kaksi kerää ovat vain osa ostosta, jonka tein Lahden kolmannesta lankakaupasta, Möysän lanka ja asusteesta. Poistokorissa euron kerä lojuneet langat tahtoivat minun ostavan itsensä… Tummemmasta oranssista valmistui serkulleni joululahjaksi kasikkomuotoinen kaulahuivi, ja lopuista samanvärisistä langoista olisi tarkoitus tehdä hänelle säärystimet. Kuvan alpakka- ja merinolangoillekin on olemassa jo käyttötarkoituksensa, mutta ne selvinnee sitten joskus tulevaisuudessa, kun saan niistä suunnittelemani neulokset valmiiksi.

Yksi joulun odotetuimpia lahjoja itselläni oli viereisen kuvan virkkauskirja. Kirjassa on esitelty 250 virkkausmallia, kuten esimerkiksi erilaiset lumihiutaleet, kukat ja neliöt. Kyseisestä kirjasta olen haaveillut jo pari vuotta. Olen käynyt kirjakaupassa selailemassa sitä useampaan otteeseen, mutta nyt tontut kuulivat toiveeni ja sain kirjan viimein itselleni. (Okei, on myönnettävä, että ostin ITSE kirjan itselleni ja pakotin aviomieheni paketoimaan sen minulle xD) Toinen joulun paljon odotettu kirjalahja oli Kate Jacobsin Lankakaupan talvi, Lankakauppa-kirjasarjan kolmas osa. En aiemmin ole välittänyt lukemisesta, mutta tämä yllättävä aihe kirjoissa sai minut innostumaan lukemisesta (mutta vain näitä tiettyjä kirjoja…).

Lopuksi vielä kuvat tekemästäni joululahjasta, Dropsin Eskimo -pannulapuista, ennen ja jälkeen huovutuksen:

Niin se aika kuluu, ja vuosi on taas vaihtunut. Kiirettä on pitänyt käsityörintamalla, ja lanka-addiktioni on osoittanut pahenemisen merkkejä. Kesästä asti piinannut kukkaponcho valmistui jouluaattona (työ oli yli 4 kk odottamassa lankojen päättelemistä…), ja loppuvuotta hallitsi n. 3-vuotiaan pojan villatakki-projekti, jonka lupasin joulukuun loppuun mennessä valmiiksi. Tänään kuitenkin olen kyseisen työn taskuja vielä kiinnitellyt, ja nyt jos koskaan minun pitää pitää pääni kylmänä ja päätellä kaikki tuskasen monta langanpätkää työstä heti kun olen saanut ommeltua takkiin viimeisen nallenpää-napin. Olen uhannut itseäni ja asettanut itselleni rajan, että uutta käsityötä en missään nimessä saa aloittaa, ennen kuin tuo villatakki on lähtenyt omistajalleen.

Taisin jossain aiemmassa kirjoituksessani höpistä tuosta matonkuteista virkatusta korista, joka sai WC:stä paikan paperirullien säilytyskorina. Ohje oli omasta päästäni, soveltaen ja kokeillen. Jonkinlainen kori kuteista syntyi parissa päivässä. Nopeaa, mutta raskasta virkata! Ei tuolla ehkä ulkonäöllisesti juhlita, mutta korin kyhjöttäessä vessan nurkassa kukaan ei huomaa siitä vikoja!

Syksyllä minulta tilattiin lettipipo, jonka ohje tuli kuin tilauksesta vastaan Novitan talvi 2010 -lehdestä. Lankana oli hopea Crystal, malli näytti lehdessä hyvältä, ja se oli nopea tehdä. Mielestäni piposta tuli kuitenkin jollain tapaa outo (olisiko syynä lettien paikat ehkä hiukan liian edessä…), mutta pipon saaja ilahtui kovasti ja tykkäsi uudesta pipostaan. Harmi vaan, etten ole vielä saanut nähdä

tuota pipoa käytössä! Pipokuvan vieressä olevassa kuvassa on esiteltynä Villatakki-tilaukseen liityvät tumput ja villasukat, jotka neuloin Seiskaveikasta. Nämä sentään valmistuivat jo ennen lumien tuloa, ja ennättivät lämmittämään pikkupojan käsiä ja jalkoja…

Seuraavaksi näpertelin työpaikan pikkujouluihin pienen paketin. Löysin kotoa paketointipaperia helposti, mutta paketointinaru oli hukassa. Niimpä tartuin virkkuukoukkuun ja aloin virkata Nallesta itse pakettinarua! Oli siinä lahjan saajalla varmaan ihmettelemistä… Ja koska rusettia en olisi osannut tehdä, päätin tehdä pienen lumihiutaleen koristamaan pakettia. Ohje oli omista arkistoistani sellainen, jonka olen joskus tulostanut netistä. Nyt en todellakaan tahdo muistaa mistä, sillä muistaakseni googletin vain virkattu lumihiutale tai vastaavaa…

Lumihiutaleesta sain uudenlaisen innostuksen alkaa väsätä muutamalle työkaverilleni hiukan erilaiset joulukortit. Löysin dropsin sivuilta pari jouluista ohjetta, joita hiukan muokksin, sillä kuusenkoristeen sijasta virkkasin kaikille rintakoru-heijastimen. Viimeiseksi kuvaksi tähän kirjoitukseen laitan kuvan eräästä vajaa vuosi sitten valmistuneesta Novitan Puro-langasta neulotusta keepistä, joka jostain syystä on joutunut unholaan. Keeppi on aika suuri, ja vaatisi huivineulaa, jos sitä käyttäisi keeppinä. Tänä talvena olen kokeillut keepin käyttämistä huivina, ja toimii se niinkin varsin hyvin!

Mukavaa ja lämmintä alkanutta vuotta kaikille!

Vaikka olenkin tehnyt neuloksia muille, olen silti ahkerasti pitänyt huolta myös omasta varautumisestani tulevan talven pureviin pakkasiin.

Viereisessä kuvassa oleva pirteän värinen virkattu pipo on tosin tehty jo keväällä, mutta huomasin, etten ollut laittanut siitä vielä aiemmin kuvaa tänne. Malli on Dropsin sivuilta hiukan muunneltuna, ja lankana Sandnesin Duett (puuvillaa 57 %, villaa 43 %).

Vaikka en itse henkilökohtaisesti pidä punaisesta, on viininpunasävyinen virkkaamani hartialämmitin todella ihana. Se lämmittää mukavasti - mutta ei liikaa. Ohje löytyy Inside Crochet -lehdestä nro.7 ja mallin nimi on Etain shrug. Ohje olikin helpompi kuin olin kuvitellut. Tosin, mielestäni haastetta lisää englannin kieli, ja kun itselleen onnistuu selvittämään ohjeen pääkohdat, on työtä usein todella helppo tehdä. Lanka jota käytin, oli Punta Yarnsin Merisock Space Dyed, 95 % merinovillaa ja 5 % polyamidia.

Lankakaupassa ihastuin heti lankavyyhdin pehmeyteen, ja uskalsin lähteä kokeilemaan, kutittaisiko tämä merinovillalanka minua. Tulos on kuitenkin hyvä, sillä pystyn käyttämään ihanaa hartianlämmitintäni ilman kutinaa! (Tosin pidän kuitenkin aina paidan alla, eli suoraa ihokontaktia ei ole. Kaulan ja naaman iho kun kutisee hyvinkin herkästi jo villan läsnäollessa, eli siihen ei tarvita edes suoraa ihokontaktia )

Tehdessäni myssyä ystävälleni Novitan Crystalista, innostuin kokeilemaan itsellenikin superlämmintä pipoa tuosta vain 18 % mohairia sisältävästä ihanasta (ja ihanan värisestä!) kimaltelevasta langasta. Olin viime talvena suunnitellut mielessäni pipoa, joka sisältäisi hiukan “blingblingiä”, ja tämä paljettilanka ilmestyi tänä syksynä kuin tilauksesta! Novitan Syksy 2010 -lehdestä sattui löytymään sopiva “hippipipo”-malli, johon oli myös yhteensopiva kauluri. Tosin tällaista “kasikkokauluria” täytyy ainakin minun opetella käyttämään, sillä tämä on aika väljä, ja ehkä ennemminkin näyttävä asuste, kuin kaulaa suojaava lämmittävä neule.

Käteni ovat yleensä kovin usein jäässä, mutta toisaalta sormia tarvitsisi käyttää esimerkiksi kaupassa asioidessa (tai lankoja hiplatessa). Ratkaisu tähän on ihanan lämpöiset babyalpakka-bambu-langasta (80 %/20 %, Katia Qina) kyhätyt kämmekkäät (eli epätumput!).

Mallin kehittelin omasta päästä kolmannen aloitus-purkaminen-operaation kuluessa. Aina kun aloitin ja olin vähän matkaa tehnyt, halusin purkaa työn, koska se ei ollutkaan mieluisan näköinen. Halusin tehdä epätumpuista kauniit, enkä missään nimessä tavallisen näköisiä. En halunnut joustinneuletta ollenkaan työhöni, ja sopivan palmikkomallin keksiminen vei oman aikansa. Helmineule tuo työhön paksuutta, ja näin ollen epätumput ovat sopivan lämpöiset sormenpäiden olematta kuitenkaan jäässä.

Pukeudu Pinkkiin -haasteen oma työni on vieressä oleva violetti-vaaleanpunainen kaulaliina. Lankana on Katian Tobago, ja mallia muuntelin Novitan kesä 2007 -lehden yhdestä ohjeesta. Syksyn harmauteen pinkkisävyinen kaulaliina on erittäin pirteä ratkaisu, ja paksuna puuvillalankana materiaali äärimmäisen hyvä ja lämmin villa-allergikolle.

Olen aina ihastellut Revontuli-huivia ja haaveillut, että jonakin päivänä yrittäisin itse neuloa sellaisen. Aluksi suunnittelin tekeväni huivin Citymarketista halvalla löytyneestä Novitan kampanjalangasta (sinivihertävä Varpu), mutta sitten löysin mieluisan värisen vironvillavyyhdin. Ensimmäiseen Revontuli-huiviin oli muutenkin hyvä käyttää ohjeenmukaista lankaa (ohje löytyy Ullasta), jotta onnistumiseni olisi mahdollisimman hyvä. Lankaa hankkiessani päätin myös, että koska haluan ehdottomasti kokeilla huivin tekoa, voisin antaa sen lahjaksi.

Vironvillaa neuloessani pääsin yllättävän vähällä kutinalla, vaikka lanka onkin aika karheaa ja hiukan pölisevää. Onneksi valmis työ piti käyttää huuhteluainepesussa, jolloin sen käyttömukavuus parani huomattavasti langan pehmetessä. Kaikin puolin voin sanoa onnistuneeni todella hyvin ensimmäisessä Revontuli-huivissani (joka siis ei jää viimeiseksi, sillä huivi oli erittäin mukava ja yllättävän helppotekoinen). Toivottavasti huivin saajakin pitää huivista ja osaa arvostaa tuota upeaa työtä!

Tänään sain kotiini viimeinkin uusimman Novita-lehden. Osoitteenmuutoksemme taisi hieman sotkea lehden toimitusta, sillä se ei ilmestynyt minulle samana päivänä kuin muille. Viikon verran jaksoin odottaa, kunnes otin Novitalle yhteyttä, ja he lupasivat lähettää minulle uudestaan lehden. Kärsivällisesti odotin, ja tänään tullessani töistä kotiin odotus palkittiin, kun tuo uusin neulelehti oli kolahtanut postiluukusta. En suostunut edes selailemaan kaupoissa tai äidilläni uutukaista lehteä, sillä tahdoin ehdottomasti omani!

Nyt kuitenkin jännityksellä olen pitänyt näppini erossa tuosta talven numerosta, tyytyen ihailemaan vain sen kantta. Mieltäni taitaa varjostaa pieni pelko uusista neuleideoista, kun jonossa olisi ainakin viisi seuraavaa työtä, joita voisin ryhtyä tekemään. Nyt en saisi keksiä enää uutta, ei ennen kuin olen saanut valmiiksi pari minulta tilattua vaatekappaletta ja matonkuteista virkatun korin, johon kävin eilen hankkimassa Alestalosta trikookudetta materiaaliksi.

Tuo matonkuteista valmistettu kori olisi ensimmäinen laatuaan minulle. En ole aiemmin työstänyt trikookudetta, mutta olen jo jonkin aikaa haaveillut virkkaavani sellaisesta korin. Sitäpaitsi vessamme tarvitsee kipeästi koria parille ylimääräiselle wc-paperirullalle, joita voitaisiin pitää esillä vararullina.

Trikookude on tällä hetkellä hyvin epämääräisenä möykkynä. Taidan mennä aloittamaan korityöni tekemällä ensin perinpohjaisen selvittämis- ja kerimistyön trikookuteelle. Ehkä kori valmistunee jossain vaiheessa…